Sokeiden viikko

Marraskuussa vietetään perinteistä Sokeiden viikkoa (ent. Sokeain viikko, ruots. Blindveckan). Nykyisin Sokeiden viikko asettuu marraskuun toiselle ehjälle viikolle, sunnuntaista sunnuntaihin.

Sokeiden viikon tapahtumia

Sokeiden viikon tarkoituksena on nostaa esille näkövammaisille tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, jotka näkyvät paikallisissa ja valtakunnallisissa tempauksissa. Viikko on tarjonnut runsaasti näkyvyyttä monille näkövammaisten ajamille asioille.

Katso tulevat tapahtumamme.

Sokeiden viikon historiaa

Ruotsista ja Tanskasta 1920-luvun alussa Suomeen levinneet sokeainpäivät ovat näkövammaisyhdistysten kansallisista teemapäiväperinteistä vanhimmat. Muutamia sota-ajan poikkeusaikoja lukuun ottamatta Sokeiden viikko on järjestetty yhtäjaksoisesti vuodesta 1921.

Helsingin Sokeain Yhdistyksen aloitteesta järjestetyt ensimmäiset sokeainpäivät näyttäytyivät julkisuudessa aluksi hyvin pienenä helsinkiläisenä paikallisilmiönä. 1920-luvun puolivälissä ne laajenivat valtakunnalliseksi tapahtumaksi ja niiden ajankohdaksi vakiintui marraskuun toinen viikko.

Käsityötuotteiden myyntinäyttelyt, kirkkokonsertit ja Markus-sedän lastentunnit olivat pitkään tärkeitä julkisuuden foorumeita. Toisin kuin monilla pienemmillä paikkakunnilla, Helsingissä oli käytettävissä usein myös kohtalaisen edustavia julkisia näyttelytiloja. Ensimmäisten sokeainpäivien aikaan ne järjestettiin vielä Helsingin NMKY:n juhlasalissa Vuorikadulla, mutta jo vuonna 1924 sokeainpäivien päätapahtuma ja myyntinäyttely siirrettiin Suomen messujen tiloihin Ratakadulle.

Sokeiden viikon tilaisuuksiin on ollut tapana kutsua esiintyjiä ja puhujia niin viihteen kuin politiikan ja liike-elämän huipulta. Vuoden 1952 Sokeiden viikon vetonaulana oli kansan rakastama Miss Universum Armi Kuusela, joka veti ennennäkemättömällä tavalla ihmisiä ja toimittajia puoleensa. Sokeainpäivät ovatkin tarjonneet ihmisille vuosikymmenien varrella monenlaista ohjelmaa, joihin on sisältynyt aina asiaa ja tietoutta näkövammaisuudesta.

Sokeiden viikon teemat ovat eläneet yhteiskunnan muutosten mukana. Jotkin teemat ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa läpi historian. Näitä ovat olleet muiden muassa työllisyys ja toimeentulo, opiskelu ja tiedonsaanti sekä liikkuminen ja apuvälineet. Ne ovat nousseet Sokeiden viikon teemoiksi kaikilla vuosikymmenillä. Vuonna 2020 alettiin puhua Sokeain viikon sijaan Sokeiden viikosta.

Uudempia Sokeiden viikon teemaperinteitä edustavat rakennetun ympäristön esteettömyyteen ja saavutettavuuteen sekä tietoyhteiskunnan haasteisiin liittyvät teemat. Myös ikäihmisten ja vanhusväestön näkövaikeuksiin on alettu kiinnittää huomiota. Samoin vapaaehtoistyö on Sokeiden viikon teemaperinteistä nuorimpia.

Sokeiden viikko on merkinnyt yhdistyksille aina myös varainhankintaa. Varoja on kerätty niin toimitalojen rakentamiseksi kuin jäsenistön asumis- ja elinolojen sekä virkistysmahdollisuuksien ja palvelujen parantamiseen. Alkuvuosina kampanjointi oli myös varsin villiä. Synergiaetuja ei kyetty hyödyntämään ja jokainen yhdistys pyrki maksimoimaan oman etunsa. Tilanne selkiintyi vasta 1920-luvun puolivälissä, kun sokeainpäiviä ryhdyttiin organisoimaan ensin sokeainpäivien keskustoimikunnan ja vuodesta 1928 lähtien Sokeain Keskusliiton (nyk. Näkövammaisten liitto ry) toimesta.

Sokeainkukka toimi pitkään tärkeimpänä yhdistysten yhteisenä valtakunnallisena myyntiartikkelina. 1930-luvun alussa koettiin kuitenkin eräänlainen kukkasota, kun Helsingin Sokeat ry päätti kehittää yleisen sokeainkukan rinnalle oman Helsingin sokeain kevätkukan. Sokeain Keskusliitossa ja sen jäsenyhdistyksissä ei suhtauduttu suopeasti tällaiseen kilpailuun, joka saattoi vaarantaa koko yhteisen edun. Helsingin Sokeat ry oli kuitenkin ehtinyt jo tilata Ateneumilta sinivalkean vuokkomallin ja valmistuttaa siitä sadantuhannen kappaleen myyntierän ennen kuin Sokeain Keskusliitto ehti puuttua asiaan. Lopulta yhteisymmärryskin löytyi ja yhdistysten välille saatiin sopu. Helsingin Sokeat ry luopui aikeestaan ja möi hankkimansa kevätkukkavaraston keskusjärjestölle.

Sokeainkukasta luovuttiin 1960-luvulla ja sen tilalle otettiin myyntiartikkeliksi kukkaa jäljittelevä rintanappi. Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Terho Ovaska puolestaan hahmotteli 1970-luvun puolivälissä näkövammaisten uudeksi symboliksi nykyisen annansilmä-merkin, joka on myös Näkövammaisten liiton nykyinen logo.

Lähteet ja kirjallisuus

• Vartio, Eero 1982. Puoli vuosisataa Helsingin näkövammaisten hyväksi. Helsingin näkövammaiset ry. 1932–1982. Helsinki: Helsingin Näkövammaiset ry.